*

Laura Pitkänen

Kuinka huono-osainen luodaan?


 

Kerron teille erään tarinan. Se on Suomesta, meidän yhteiskunnasta. Saatan kuitenkin olla muuttanut sen merkityksettömiä yksityiskohtia.

 

Tarina kertoo kahdesta pojasta. He olivat suunnilleen samanikäisiä. Tuolloin elettiin 90-luvun puoliväliä. Pojat eivät tunteneet toisiaan. Eivätkä heidän tarinansa liity toisiin oikeastaan mitenkään, paitsi että molempia poikia yhdistää sama diagnoosi, ADHD. Vaikka eihän sitä silloin 90-luvulla tuolla nimellä kutsuttu.

 

Toinen poika, olkoon hän vaikka Santeri, oli hiljainen ja kuoreensa vetäytyvä. Toinen poika, hän oli Karri, oli vilkas ja hyvin sosiaalinen. Molemmilla pojilla meni hyvin niin kauan kuin koulu alkoi ja käytöstä sekä oppimista alettiin arvioimaan. He olivat huonoja näissä molemmissa, sekä käyttäytymisessä, että oppimisessa. Koulu kohteli poikia kuitenkin jokseenkin samoin. He joutuivat erityisluokalle, silloin niitä kutsuttiin tarkkiksiksi, eli tarkkailuluokiksi.

 

Lopulta pojat pääsivät peruskoulusta. (Tässä vaiheessa kuuluu lausua mantra suomalaisen peruskoulun yhdenvertaisuudesta.) No nyt lausuin sen, voimme jatkaa tarinaa, koska Santerin ja Karrin tarinat alkoivat erota.

Todellisuudessahan ne olivat olleet erilaiset koko ajan. Karrin vanhemmat olivat matalasti koulutettuja. Isä oli käynyt vain peruskoulun ja äiti opiskellut ammatillisen tutkinnon. Mutta isä oli yrittäjä. Santerin vanhemmat olivat opiskelleet aikanaan ammatilliset tutkinnot. He kävivät palkkatöissä.

Yhteiskunnassa jossa jokainen saa mitä ansaitsee ja jossa koulutus on paras ase eriarvoistumista vastaan, onkin sitten varsin omituista, tarinani seuraavat käänteet.

Kuinka poikien sitten kävi?

Karria vaivaa ADHD vielä peruskoulun jälkeenkin. Se häiritsee hänen elämäänsä ja vaikeuttaa Karrin opiskelua. Karri pääsee kuitenkin isänsä taksifirmaan töihin. Hän käy taksikurssin, jonka pääsee lopulta lävitse. Karri ajaa taksia. Hänestä tulee silloin tällöin huonoa palautetta, epäsosiaalisesta tai töykeästä käytöksestä ja liikenteessä hän välillä menettää hermonsa. Karri on yhteiskunnan kunnollinen kansalainen, hän saa palkkaa, asuu omassa asunnossaan ja maksaa veroja. Hänellä on edelleen ADHD.

 

Entäpä Santeri. Hän asuu peruskoulun jälkeen pitkään kotonaan. Santeri hakee erityisammattikouluun ja pääsee opiskelemaan merkonomiksi. Santerin opinnot etenevät hitaasti ja vielä neljänkään vuoden päästä, tutkinto ei ole ihan valmis. Santeri muuttaa tukiasuntoon ja opettelee itsenäistymään. Hänet on leimattu sosiaalisesti ongelmalliseksi ja tyhmäksi, koska ei ole vieläkään valmistunut koulustaan. Santerin isällä eikä äidillä ole mahdollisuutta antaa Santerille töitä. He kyllä auttavat poikaansa rahallisesti. Santerin kuntoutusraha on pieni, mutta hän tulee sillä ihan hyvin toimeen. Hänellä on edelleen ADHD.

 

Eräänä päivänä tutkija päättää tutkia kuinka huono-osaisuus ja matala koulutus periytyy. Hän tutkii huono-osaisia ja törmää myös Santeriin. Tutkii Santerin vanhempia ja toteaa heidän olevan matalasti koulutettuja. Hän ei välttämättä törmää ollenkaan Karriin, jonka isälläkään ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, koska Karrilla ei ole enää merkintöjä sosiaalihuollon käynneistä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat