Laura Pitkänen

Selma Lagerlöf ja innovaatio-Suomen suojatyöt

 

Viime aikoina on pääministeriä myöden huudeltu tehokkuuden, talouskasvun ja innovaatioiden perään Suomessa.

Nämä ovatkin taloudessa tärkeitä asioita, joskus kuitenkin tuntuu, etteivät lääkkeet mene vaivan mukaan. Käytännön kokemus on myös vahvistanut sen, minkä moni varmaan tässäkin yhteiskunnassa jo tietää: innovaatioita synnyttääkseen ja tehokkuutta parantaakseen, maa tarvitsisi rakennemuutosta työelämässä ja parempaa työvoimaresurssien allokointia.

Kerronpa teille tarinan, jonka kuulin vähän aikaa sitten, se on kuvaus eräältä työpäivältä, mutta se on juuri siitä Innovaatio-Suomesta.

Tarinan päähenkilöinä ovat y-sukupolveen kuuluva, akateemisesti koulutettu, tuntipalkattu, osa-aikatyötä tekevä nainen Y ja suuriin ikäluokkiin kuuluva, ammatillisesti koulutettu, kuukausipalkattu osa-aikatyötä tekevä nainen X.

Tarinani sijoittuu Itä-Suomeen, mutta se voisi tapahtua missäpäin Suomea tahansa.

Nuorempi päähenkilö on joutunut työtehtävän takia erään vammaisjärjestön toimistoon. Hänen tehtävänsä on odottaa, vaikka odotuksesta ei varsinaisesti palkkaa maksetakaan. Päähenkilö Y päätyy lopulta todistamaan erästä tapahtuma-sarjaa, joka herättää hänen päässään monia kysymyksiä juuri pinnalla olleista työelämän kysymyksistä. Päähenkilö Y laittoi juuri viime viikolla työpaikkahakemuksen erään vammaisjärjestön avoinna olevaan työpaikkaan, mitään ei kuitenkaan taaskaan kuulunut. Eikä hän voi tietää, mikä hänessä hakijana tällä kertaa oli vikana.

Samaan aikaan kun Y odottaa, toimistolla neuvotteluhuoneessa on menossa kirjallisuuspiiri. Y näkee päähenkilö X:n menevän huoneeseen ja ymmärtää pian että kyseessä on tilanne, jossa X:n on tarkoitus etsiä nettikirjastosta tietty kirja lukupiiriläisille. X palaa kuitenkin pian huoneeseen ja kertoo ettei kirjaa löytynyt. Y kuulee että kyseessä on Selma Lagerlöfin Peukaloisen retket. Lopulta X palaa vielä kerran lukupiirihuoneeseen, jossa hänelle tavataan kirjain kerrallaan S-E-L-M-A  L-A-G-E-R-L-Ö-F.

Päähenkilö Y miettii mahtoiko hän kuulla oikein? Mutta totta se on. Tämän jälkeen kirja löytyy nettikirjastosta. Ja se valitaan lukupiirikirjaksi. Y:tä kuitenkin suututtaa. Hän  ei kelpaa järjestöille töihin ja odottelee tässä palkatta, vaikka hän osaisi tavata Lagerlöfin unissaankin.

Y:llä ei kuitenkaan ole riittävästi kokemusta, eikä ammatillista koulutusta, kun joskus ne tuntuvat olevan avain kaikkeen. Akateemiset opintopisteet ovat useinkin sivuseikka. Ja sosiaalisessamediassakin jauhetaan siitä, että yleissivistyksellä ei tee enää työelämässä yhtään mitään.

Silti Lagerlöf jää Y:tä harmittamaan vielä silloinkin kun on aika lähteä ja tuntipalkkakin alkaa taas juoksemaan. Ulkovaatteita päälleen vetäessään Y unelmoi vielä hetken. Miltä tuntuisikaan, jos aikuisenakin voisi olla TET-viikko. Ja silloin Y pääsisi kokeilemaan siipiään ja soveltamaan taitojaan tuon yhdistyksen työntekijänä, ehkä X:n paikalla ja palkalla, ilman nykyistä epävarmuutta seuraavista töistä. Mutta Y:n ajatus katkeaa nopeasti edessä oleviin kierreportaisiin, joihin hänen on seuraavaksi keskityttävä.

Käyköön äskeinen tarina kertomuksena siitä, miten erilaisia töitä on olemassa ja kuinka moninaisia taitoja näissä töissä tarvitaan, sekä esimerkkinä siitä, millaisia tilanteita työelämässä voi tulla vastaan, jos yleissivistyksen ja koulutuksen arvostus jatkaa vähenemistään. Onhan se hyvä, jos on vielä joku, joka osaa neuvoa miten Lagerlöf kirjoitetaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat